25.-31.7.2011 vietettiin Piikkiön Tammipartion lippukunnan ikiomaa kesäleiriä K.Y.L.Ä. (Kesän Yhteinen Lippukunnan Älyn ja voiman ponnistus) Maskun linnavuoren eräkeskuksessa.

Leirin teemana oli Asterix ja Obelix -albumeista tuttu gallialaiskylä.

Kyläläiset olivat  joutuneet siirtämään majapaikkansa kaukaiseen pohjolaan, Suomeen, kotikylän ilmassa leijuneen oudon myrkyllisen hajun vuoksi. Suomen vierailullaan gallialaiset saivatkin tutustua moniin suomalaisiin tapoihin ja ilmiöihin, esimerkiksi saunomiseen, joulupukkiin, mustaan makkaraan ja suuria tunteita herättävään jääkiekkoon. Mutta viikon päätteeksi alkoi uudessa majapaikassakin leijua ilmassa tuo outo inhottava haju. Viisas tietäjä kuitenkin keksi kuin keksikin hajuun syyn: Trubaduurin varvashien ja sukkadeodorantin yhdistelmä! Kotikylänkin ilma oli siis puhdistunut poissa olon aikana! Niinpä Gallialaiset pääsivät aloittamaan matkansa takaisin koti-Ranskaan, mutta kuitenkin vasta trubaduurin luvattua pestä jalkansa ja olla käyttämättä tuota sukkadeodoranttia …ja  luvattua olla laulamatta…

Kesäleirin säät suosivat leireilijöitä. Leirikeskuksen lammessa käytiin uimassa ja vilvoittelemassa joka päivä ja telttasauna lämpeni iltaisin. Uintiretkiä myös läheiselle Maskun Rivieralle tehtiin. Niskaan tuli toki, jos ei taivasta , niin silloin tällöin vesikuuroja, mutta ne olivat vain virkistäviä. Paitsi osuessaan haikkilaisten niskaan. Siinä taisi kamppeet ja makuupussit kastua yhdellä jos toisellakin… Yörastin suussa sulava loimulohi kuitenkin veti suut messingille jälleen!

Leiripaikalla oli rauhaisa suolampi, missä oli turvallista harjoitella kanootin käsittelyä ja melontaa. Leiriohjelmassa muutoin harjoiteltiin pelastusliivien avulla kaverin pelastamista vedestä, tehtiin itse jousipyssyt ja nuolet ja niillä ampumista varten piti tietenkin valmistaa maalaamalla maalitaulut. Lisäksi harjoiteltiin silakoiden perkuuta ja opittiin, mistä tunnistaa tuoreen kalan. Kylän kalakauppiaan myymät kalat olivat tietenkin kaikki aina tuoreita, mutta noin teoriassa oli tuoreus hyvä opetella tunnistamaan. Vartioikäiset leiriläiset auttoivat säännöllisesti muonittajatiimiä. Leirin päivän tapahtumista juoruileva Ilta-Höpinät ilmestyi samoaja- ja vaeltajatoimitukselta leiriläisten luettavaksi päivittäin. Siinä oli tietenkin oma vitsi ja sarjakuvanurkka, tietenkin!

Jo leirin alussa kerrottiin leiriviikon lauantaina tulevista kylän markkinoista. Sitä varten piti leiriläisten ansaita hyvälläja reippaalla käytöksellä kolikoita, joilla sitten markkinoilla voisi ostella kojuista herkkuja ja pelata pelejä. Sitenpä koko viikon ajan leiriläiset olivat erittäin ERITTÄIN innokkaita auttelemaan kaikenlaisissa askareissa niin keittiössä kuin…totta se on: huussien siivouksessakin! Hyvästä työstä ei tällä kertaa saanut palkkioksi vain hyvää mieltä vaan myös hyvän palkan ja suun makeaksi.

Lauantain koittaessa pidettiin kuitenkin ensin kylän omat kisat, Gallialaiset. Kisalajeina oli mm sumopainia, olympiarenkaiden heittoa ja kanoottipooloa. Markkinoilla sitten viimein oli jos jonkinlaista nähtävää ja koettavaa. Arvuuttajamummolta sai ostaa arvoituksia ja ennustajalta ennustuksia vaikkapa rakkaudesta, niin posket punaisina tuli moni ulos ennustajeukon hämärästä kopista! Lisäksi oli ongintaa ja turnajaiskilvoittelua. Herkkupuodista sai ostaa popkornia ja itse paistettuja räiskäleitä. Trubaduuri laulatti markkinaväkeä ja keskilavalla esiintyi loistavia näytelmäryhmiä.  Markkinat eivät tietenkään olleet kesän suurin tapahtuma ilman markkinaranneketta, jonka sai tehdä itse. Näkyipä paikanpäällä hiippailevan myös salamyhkäinen paparazzi, ensiapuryhmä ja kaksi tuimaa järjestysmiestä etsimässä markkinoilta huligaaneja. Niitä ei onneksi näkynyt.

Sudenpentujen oma leiri alkoi leiriviikon torstaina ja silloin leirllä olikin rauhallista kun isommat leiriläiset olivat lähteneet yön yli kestävälle haikille. Sudenpentujen ohjelmassa oli tietenkin paljon uintia, melontaa, vedessä pelastautumisharjoittelua, tutustumista merimerkkeihin ja ilmansuuntiin. Maalitauluihin ammuttiin itse tekemillä ritsoilla. Tehtiinpä myös omat keppihevoset, joilla käytiin hurja viestikisa! Hyvin oli hevoset koulutettu ja ohjastettu!

Leirin päätteeksi sunnuntaina tulivat leiriläisten vanhemmat hakemaan lapset kotiin. He pääsivät siten samalla myös tutustumaan leirialueeseen ja seuraamaan jännittävän leirin kehystarinan ratkaisun hetkiä kuvan kauniilla iltanuotiopaikalla lammen rannalla. Kaikki leiriläiset olivat leirillä erittäin reippaita ja vielä kaikistakin reippaimmat palkittiin lopuksi tikkareilla ja myslipatukoilla.

Kiitos kaikille leiriläisille ja K.Y.L.Ä. leirin järjestämiseen osallistuneille partiolaisille!