Katri Lehto

PATAGONIA – pingviinejä ja partiolaisia Piikkiössä

Ja ei kun ladulle! kuvaaja: Venla Silmunen

Kaarinan Piikkiössä kajahti lauantaiaamuna lähtökäsky Lounais-Suomen Partiopiirin talvikisoihin klo 9:30. Siitä lähtivät pyörät pyörimään ja vauhdikas päivä saattoi alkaa 69:lle kisavartiolle. Lyhimmän kisamatkan olivat tehneet Piikkiön Tammipartion oma Pingut –vartio. Pisimpään matkasivat Tervaleijonat-vartio Noormarkusta. Yhteensä kisailijoita oli noin 240 ja järjestelytehtäviin osallistuneita noin 150 partiolaista tai partiolaisten lähimmäistä. Kisapäivän aikana joukkueet mittelivät 13 rastilla taitojaan, tietojaan, tuuriaan ja nokkeluuttaan mielenkiintoisten tehtävien äärellä hyvässä hengessä reippaan ulkoilun ja yhdessäolemisen ja –oivaltamisen hurmassa. Mutta totta tosiaan, pyöräthän lähtivät lauantaiaamuna pyörimään täysillä hetkessä, mikä tarkoittaa sitä, että renkaita on lämmitelty jo yli vuosi kisan järjestelyjen puolelta ja ovatpa osaa ottaneet kisailijatkin tehneet parhaansa viimeaikoina saadakseen omasta kisamatkastaan mahdollisimman lennokkaan ja mainetta niittävän. Siitä hieman tunnelmia.

Kun hyvin hiotut palaset sopii yhteen

Kisaa johti Piikkiöstä kotoisin oleva, nykyään Helsingissä opiskeleva ja asuva Joonas Vainio. Joonakselle kisakeskeisimpiä ja kiireisimpiä aikoja olivat pari viikkoa ennen kisoja. Kisakeskuksessa itsessään Salvelanrinteen koululla alkoi tapahtua asioita vasta perjantai-iltana, jolloin pystytettiin viestikeskusta ja tulostoimistoa, lajiteltiin rastimateriaaleja, noita tarkoin varjeltuja salaisuuksia ja tarkisteltiin lähtötehtävän pöytäfutis-materiaaleja. Aamulla kisakeskus heräili noin  6.45 ja ensimmäiset kisaajat ilmoittautuivat paikalla 7.30. Partioäidit olivat urakoineet keittiöissä runebergin torttuja sekä kisailijoille että järjestäjille ja päivän aikana hautui soppatykissä maukas hernekeitto radalta palaaville. Huoltojoukkue liikehti koko päivän vieden sekä järjestävän tahon ihmisiä että tarvikkeita rasteilta toisille. Ea-poppoo oli valmiudessa. Ja tulostoimisto ahersi siten, että klo 20.30 päästiin jakamaan mitalisijoituksia. Kaikki oli valmiina ja sujui, helppo oli kisan johtajan katsoa kisatouhua ja hengitellä, kiittelee Joonas joukkojaan.

Mistä kaikki alkaa

Kisojen rakentaminen luovalla, ideoivalla ja hyvin hahmottelevalla otteella aloitettiin jo lähes puolitoista vuotta sitten. Tästä pikkuhiljaa muotoutuivat osa-alueet ja niiden vastuuhenkilöt. Ja kisan nimi ja teema, joiden takana on National Geographic -lehti ja Joonaksen kaverit, jotka olivat kertoneet Etelä-Amerikan mantereen eteläkärjestä, Patagoniasta. Kisakeskus ja kisa-alue valikoituivat noin vuosi sitten ja reittikin oli pääpiirteissään valmis jo viime keväänä. Tehtävien aiheet tarkentuivat myös jo viime keväänä ja jotkut rastit olivat jo kesällä lähes valmiina. Toisissa haettiin viime hetkiin asti parasta toteutustapaa. Tästä esimerkkinä öljyntorjunta-rasti, jonka aihe muuttui jopa ehkä kliseisen ajankohtaiseksi ennen kisoja. Rasti toteutettiin pellolle tehtynä pelinä, missä monivalintatehtäviin haettiin oikeita vastauksia ja kisailijat toimivat pelilaudalla juoksevina pelinappuloina.

Parhauksia tekijämieheltä

Parhaana rastina Joonas itse piti Bussilan järvelle pystytettyä 3-vaiheista rastia, jossa idyllisellä kallioseinämän laella kisavartiot tekivät nuotion, jolla paistoivat munakkaan. Sen seurana veisteltiin mukana olevilla välineillä maitopurkkiin jäädytetystä kuutiosta pingviini. Toiset kantoivat mukanaan moottorisahaa, jolla muotoilu hoidettiin, toiset askaroivat puukolla, kukin tyylillään. Ja vieläpä sekoitettiin tarkoin ohjeistettu Sprite-pohjainen talvijuoma Disco Sour – toki alkoholittomana versiona. Kisailijoilta tuli hyvää palautetta kisoista ylipäätään ja hyvän mielen lisäksi Joonakselle jäi mahtava kokemus projektinhallinasta, käytännön harjoittelua opiskeltujen teorioiden tueksi.

Voittajien tarinoita

Punaisen sarjan (14-18 vuotiaat, neljä jäsentä, yhteen laskettu ikä korkeintaan 68 vuotta, poika- tai sekavartiot)  voittajiksi selviytyi Stuntmannit –vartio Mellilän Menninkäisistä. Tähän koitokseen he valmistautuivat hieman miettimällä, mitä voisi olla vastassa ja tankkaamalla itseensä tietoa Patagoniasta. Perinteisillä ja jo olemassa olevilla taidoilla ja voimilla kuitenkin mentiin voittoon tässä sarjassa. Stuntmannien Eemeli Laaksonen mainitse mielekkäimmiksi tehtäviksi kädentaidot ja omalle vartiolleen haastavimmaksi Reittiviivan eli suunnistustehtävän.

Harmaassa kokeiltiin tärppejäkin

Harmaan sarjan (kolme vähintään 18-vuotiasta jäsentä, poika- tai sekavartiot) voitti Team-K vartio Turun Metsänkävijöistä. Team-K:lla on vankka kisakokemus takana ja se lienee vahvuuksista suurin. Mutta kyllä myös edelleen kisoihin valmistaudutaan ja niin nytkin oli opeteltu Patagonian eläimistöä ja käyty muutakin kisavihjemateriaalia läpi. Yhdessä kisaa edeltävänä iltana Team-K oli narusta ja kolmesta golfpallosta rakentanut ”Jotain lentävää”-rastia silmällä pitäen heittoesineen, jonka lennättelyä harjoiteltiin. Tällä erää kyseinen erityisosaaminen tuotti vain harjoituksien tiimelyksessä yhden kuhmun ja rastilla tarvittiin muunlaista osaamista, mutta ehkäpä joskus sitten tätäkin. Team-K:n Antti Knuuti arvosti kisatehtävistä EA-rastin aivoinfarktitehtävää ja muutoin kisasta laittoi merkille etenkin nuorten naisten vauhdin – niin vain joutuivat kokeneet ”koijarit” ohitelluiksi, vaikka tahtia itsekin pitivät yllä.

Kun ei olla lähdetty voittamaan

Punaisessa sarjassa kisailivat SEVA-vartio Paimiosta Kairankiertäjistä. Sevalaiset olivat liikkeellä rennoin rantein ja etukäteisvalmistelut rajoittuivat parin tunnin sessioon mukaan otettavien varusteiden pähkimisen ja keräilemisen ollessa otsakkeen aiheena. Voittamisesta ei SEVAlla ollut pelkoa, koska kisavartio ei mahtunut minkään virallisen sarjan raameihin ja näin ollen joukkue osallistui kisaan ulkopuolisena. SEVA:n Lasse Lindberg tykästyi kisoissa nuotiorastin lisäksi korin valmistustehtävään, jossa käytöstä poistetuista sälekaihtimista tekeentyi hienoja koreja. Ensi vuonna SEVA on varttunut vuodella ja vartion yhteisikä riittää harmaaseen sarjaan. Team-K siis vaviskoon jo!

”Eräs partiotoiminnan päämääristä on tarjota terveyttä, voimaa ja luonnetta kehittäviä joukkuekilpailuja. Nämä leikit on tehtävä mukaansatempaaviksi ja kilpailunomaisiksi. Niiden avulla me voimme teroittaa heidän mieliinsä sääntöjen tottelemisen, kurin, itsehillinnän, innostuksen, rohkeuden, sisun, johtajuuden ja epäitsekkään yhteispelin alkeita. Nämä ovat välttämättömiä kansalais­ominaisuuksia ja niiden harjoittamisessa partiotoiminta voi olla hyödyksi täydentäen koulukasvatusta.”

—    Baden-Powell —