Ei kategoriaa

Kokouksessa mukana Jessica Säilä (+Mikael), Paula Saarinen, Venla Silmunen, Lauri Lehmus, Päivi Korvensyrjä, Mikko Heinonen, Hannele Lehtinen, Henna Koskimäki, Henri Lehtinen, Katri Lehto

Kapsis kops! Terveiset syyskkokouksesta melko tuoreeltaan. Kokous oli mitä mainioin ja kaikki tarvittavat dokumentit saatiin asianmukaisesti käsiteltyä ja hyväksyttyä. Hallitukseen valittiin uusi kasvo Venla Silmunen. Ja Hennan lopetellessa ansiokasta kauttaan lippukunnanjohtajana vuodenvaihteessa siirtyy ohjaimiin Lauri Lehmus. Kiitos Hennalle kuluneesta ja onnea Laurille valinnasta sekä hirveästi hyvää tuulta ja innostusta tulevaan!

Nuija vaihtoi jo haltijaa, vaikka varsinaisesti Laurin kausi alkaa 1.1.2012.

Jej!

Taas on se aika vuodesta: adventtikalenterit ovat tulleet myyntiin. Suomen Partiolaiset ovat myyneet adventtikalentereita osana varainhankintaa jo yli 60 vuotta.

Kaikki partiolaiset, pienimmätkin, osaavat myydä kalentereita ja myyminen on vielä hauskaakin, kun lähtee vaikka kaverin kanssa naapureiden ovia kolkuttelemaan. Lisäksi koko lippukunnan voimin adventtikalentereita myydään Piikkiössä ovelta ovelle viikolla 46, eli pitäkäähän kotona 6 euroa varattuna sillä viikolla, jos mielitte sellaisen saada. Ja kavereillekin saa ja pitää kertoa!

Lisätietoja joulukalentereista saa ryhmien johtajilta.

Oksentava tiedemörkö – siis HÄH?

Joo, joo, kyllä sä luit oikein, me tehtiin tänään semmoinen partiossa. Se on tosi magee!!

Ensin otetaan tyhjä pullo – no meillä esimerkiksi oli coca cola zero pullot, mut käy muutkin tietysti. Ja siitä pullosta tulee sitten se mörkö: sille liimataan (tai teipataan) paperista häntä ja kädet. Ja sitten se tarvitsee vielä silmät – ne voi liimata tai piirtää – miten vaan (tai meillä ei kyllä helmet pysyneet liimalla, mutta kuitenkin).

Ja kun se mörkö on valmis, niin sitten alkaa se TIEDE: otetaan ensin etikkaa, sitä mihin voi säilöä niitä kurkkuja, niitä joita on hampurilaisen välissä. Sitä etikkaa kaadetaan niin, että pullo on puolillaan. Sen joukkoon lisätään sitten elintarvikeväriä – ainakin yksi teelusikallinen (ei tosin ole pakko), siten saadaan siitä sen mörön oksennuksesta värikästä – punaista vaikka tai lilaa niinkuin meillä. Normaalisti elintarvikevärillä voi värjätä vaikka kotitekoisia karamelleja tai kermavaahtoa kakun päälle. Ja kolmas keittiöstä yleensä löytyvä tarvike on sitten astianpesuaine – fairy vaikka. Sitä fairya kannattaa laittaa noin ruokalusikallinen ja sitten huljuttaa sitä pulloa – ihan varovasti, mutta niin että ne aineet sekoaisivat keskenään. Ja sitten laitetaan se pullo vaikka pöydälle, tai jonnekin tasaiselle, jossa se pysyy pystyssä (meidän pullot oli asfaltilla)

Tässä vaiheessa sitä tulee kysytyksi, että mistä tässä nyt on kyse ja onko tässä järkeä, MUTTA maltapas, kyllä tästä järki löytyy! Nyt kaivetaan jostain puhdas (siis ei taskunpohjalta mitään likaista) nenäliina ja revitään siitä irti pieni pala (noin 3 x 3 cm, esim.) ja sen päälle kaadetaan ruokasoodaa, ainakin ehkä 1,5tl. Sitten puristellaan se paperi ja ruokasooda nyytiksi ja pudotetaan pulloon – ja pullo takaisin sille tasaiselle alustalle! Ja tässä välissä voi vielä miettiä, että mitäs sillä ruokasoodalla voi tehdä? No sitä käytetään leipomiseen, siitä voi tehdä vaikka Hannatädin kakkuja, ne on niinkuin pipareita – tosi hyviä! Ehkä me tehdään niitäkin joskus partiossa!

Hiilidioksidi (lähde: Wikipedia)

MITÄÄH!!!! ”Mun mörkö oksentaa! Miksi mun mörkö oksentaa?” ”Hei munkin mörkö oksentaa.” ”Mun ei, miksei mun mörkö oksenna? Hei mikä mun mörössä on vialla?”

• Niin, etikka ja ruokasooda muodostavat keskenään kemiallisen reaktion, jonka seurauksena syntyy hiilidioksidia (”Heiii, meillä isä käyttää sitä limsan tekoon!”) ja kun hiilidioksidi taas reagoi astianpesuaineen kanssa, niin mörkö oksentaa.
• Jos jotakin aineista ei ole riittävästi, mörköön muodostuu kyllä vaahtoa, mutta se ei valu sieltä pullosta ulos, niinkuin toimivassa ”oksentavassa” mörössä.

On se mörkö niiiiin siisti! Ja tästä tulee niin taatusti juttu meidän lehteen (siis meidän lauman lehteen, se on nimeltään Partsamieli, jos et tiennyt).

Koita vaikka itse sitä mörön tekoa!

Mutta hei, ennen kuin koitat, niin sovihan äidin tai isän kanssa, tuosta mörön teosta! Ja muista mennä sellaiseen paikkaan, joka on helppo siivota, levitä vaikka jätesäkki vielä alle.

Tämän Tiedemörön testasivat Tahmatassut!

Koulut ovat jo alkaneet, mikä tarkoittaa myös uuden partiovuoden avaamista!

Uusien partiolaisten ilmoittautuminen on kololla 23.8 klo 18-19 tai aloituskokouksessa 30.8. klo 18-19. Tervetuloa mukaan kaikki uudet!

Lisätietoa antaa Henna (henna.koskimaki@mail.com tai 040 710 4962)

Ikäkausien aloituskokoukset ovat kaikki tänä vuonna samaan aikaan. Eli 30.8.

Tietoa aloituskokouksesta saat kirjeitse. Tarvittaessa lisätietoa aloituskokouksista antavat:

Sudenpennut: Jessica Säilä, 040 537 8360

Seikkailijat: Mikko Heinonen, 040 865 6660

Tarpojat: Veera Silmunen, 0400 466 412

25.-31.7.2011 vietettiin Piikkiön Tammipartion lippukunnan ikiomaa kesäleiriä K.Y.L.Ä. (Kesän Yhteinen Lippukunnan Älyn ja voiman ponnistus) Maskun linnavuoren eräkeskuksessa.

Leirin teemana oli Asterix ja Obelix -albumeista tuttu gallialaiskylä.

Kyläläiset olivat  joutuneet siirtämään majapaikkansa kaukaiseen pohjolaan, Suomeen, kotikylän ilmassa leijuneen oudon myrkyllisen hajun vuoksi. Suomen vierailullaan gallialaiset saivatkin tutustua moniin suomalaisiin tapoihin ja ilmiöihin, esimerkiksi saunomiseen, joulupukkiin, mustaan makkaraan ja suuria tunteita herättävään jääkiekkoon. Mutta viikon päätteeksi alkoi uudessa majapaikassakin leijua ilmassa tuo outo inhottava haju. Viisas tietäjä kuitenkin keksi kuin keksikin hajuun syyn: Trubaduurin varvashien ja sukkadeodorantin yhdistelmä! Kotikylänkin ilma oli siis puhdistunut poissa olon aikana! Niinpä Gallialaiset pääsivät aloittamaan matkansa takaisin koti-Ranskaan, mutta kuitenkin vasta trubaduurin luvattua pestä jalkansa ja olla käyttämättä tuota sukkadeodoranttia …ja  luvattua olla laulamatta…

Kesäleirin säät suosivat leireilijöitä. Leirikeskuksen lammessa käytiin uimassa ja vilvoittelemassa joka päivä ja telttasauna lämpeni iltaisin. Uintiretkiä myös läheiselle Maskun Rivieralle tehtiin. Niskaan tuli toki, jos ei taivasta , niin silloin tällöin vesikuuroja, mutta ne olivat vain virkistäviä. Paitsi osuessaan haikkilaisten niskaan. Siinä taisi kamppeet ja makuupussit kastua yhdellä jos toisellakin… Yörastin suussa sulava loimulohi kuitenkin veti suut messingille jälleen!

Leiripaikalla oli rauhaisa suolampi, missä oli turvallista harjoitella kanootin käsittelyä ja melontaa. Leiriohjelmassa muutoin harjoiteltiin pelastusliivien avulla kaverin pelastamista vedestä, tehtiin itse jousipyssyt ja nuolet ja niillä ampumista varten piti tietenkin valmistaa maalaamalla maalitaulut. Lisäksi harjoiteltiin silakoiden perkuuta ja opittiin, mistä tunnistaa tuoreen kalan. Kylän kalakauppiaan myymät kalat olivat tietenkin kaikki aina tuoreita, mutta noin teoriassa oli tuoreus hyvä opetella tunnistamaan. Vartioikäiset leiriläiset auttoivat säännöllisesti muonittajatiimiä. Leirin päivän tapahtumista juoruileva Ilta-Höpinät ilmestyi samoaja- ja vaeltajatoimitukselta leiriläisten luettavaksi päivittäin. Siinä oli tietenkin oma vitsi ja sarjakuvanurkka, tietenkin!

Jo leirin alussa kerrottiin leiriviikon lauantaina tulevista kylän markkinoista. Sitä varten piti leiriläisten ansaita hyvälläja reippaalla käytöksellä kolikoita, joilla sitten markkinoilla voisi ostella kojuista herkkuja ja pelata pelejä. Sitenpä koko viikon ajan leiriläiset olivat erittäin ERITTÄIN innokkaita auttelemaan kaikenlaisissa askareissa niin keittiössä kuin…totta se on: huussien siivouksessakin! Hyvästä työstä ei tällä kertaa saanut palkkioksi vain hyvää mieltä vaan myös hyvän palkan ja suun makeaksi.

Lauantain koittaessa pidettiin kuitenkin ensin kylän omat kisat, Gallialaiset. Kisalajeina oli mm sumopainia, olympiarenkaiden heittoa ja kanoottipooloa. Markkinoilla sitten viimein oli jos jonkinlaista nähtävää ja koettavaa. Arvuuttajamummolta sai ostaa arvoituksia ja ennustajalta ennustuksia vaikkapa rakkaudesta, niin posket punaisina tuli moni ulos ennustajeukon hämärästä kopista! Lisäksi oli ongintaa ja turnajaiskilvoittelua. Herkkupuodista sai ostaa popkornia ja itse paistettuja räiskäleitä. Trubaduuri laulatti markkinaväkeä ja keskilavalla esiintyi loistavia näytelmäryhmiä.  Markkinat eivät tietenkään olleet kesän suurin tapahtuma ilman markkinaranneketta, jonka sai tehdä itse. Näkyipä paikanpäällä hiippailevan myös salamyhkäinen paparazzi, ensiapuryhmä ja kaksi tuimaa järjestysmiestä etsimässä markkinoilta huligaaneja. Niitä ei onneksi näkynyt.

Sudenpentujen oma leiri alkoi leiriviikon torstaina ja silloin leirllä olikin rauhallista kun isommat leiriläiset olivat lähteneet yön yli kestävälle haikille. Sudenpentujen ohjelmassa oli tietenkin paljon uintia, melontaa, vedessä pelastautumisharjoittelua, tutustumista merimerkkeihin ja ilmansuuntiin. Maalitauluihin ammuttiin itse tekemillä ritsoilla. Tehtiinpä myös omat keppihevoset, joilla käytiin hurja viestikisa! Hyvin oli hevoset koulutettu ja ohjastettu!

Leirin päätteeksi sunnuntaina tulivat leiriläisten vanhemmat hakemaan lapset kotiin. He pääsivät siten samalla myös tutustumaan leirialueeseen ja seuraamaan jännittävän leirin kehystarinan ratkaisun hetkiä kuvan kauniilla iltanuotiopaikalla lammen rannalla. Kaikki leiriläiset olivat leirillä erittäin reippaita ja vielä kaikistakin reippaimmat palkittiin lopuksi tikkareilla ja myslipatukoilla.

Kiitos kaikille leiriläisille ja K.Y.L.Ä. leirin järjestämiseen osallistuneille partiolaisille!

Pitkän ja lumisen talven jälkeen kevät pääsi kerrankin tulemisellaan yllättämään. Yöretkemme (huhtikuun alussa) jälkeen oli vielä kolon pihalla pienet lumihuiput, joilla pelata ”vuori-pallo-nattaa”, mutta nyt ei siitä ole toivoakaan – vaikka leikki onkin kiva – mukava näin, saamme nauttia auringosta! Eilen jokainen kynnelle kykenevä Tahmatassu oli kaivanut polkupyöränsä esiin varastoista ja saapui Rungon koululle odottavin mielin.

Tässä pyöräretkellä mukana olleet Tahmatassut

Saimme polkupyörämme komeaan jonoon ja lähdimme polkemaan kohti Raadelman rantaa. Matka taittui vauhdilla ja pääsimme hiekalle aloittamaan iltamme normaalein kokousmenoin eli ”Reiluilla pennuilla” sekä omalla huudollamme. Otimme keväisen retkeilymme rennoissa merkeissä ja keskityimme kiipeilemään, pelaamaan futista, lenttistä ja pallonattaa sekä tietysti nauttimaan eväitä. Lähes kaikki olivat pakanneet eväänsä itse ja jokainen oli ainakin osin päässyt vaikuttamaan siihen mitä sieltä repusta löytyi. Omenoita, hapankorppua ja keksejä ainakin oli monessa repussa ja kaikilla oli myös jonkin sortin juotavaa. Jessi oli varmuudeksi tehnyt 3 litraa mehua, mutta sitä ei kyllä tarvittu. Tuli sitten kannetuksi molempiin suuntiin se repusssa.

Aurinko helli meitä rannan tuntumassa ja nautimme mukavasta, keväisestä ilmasta sekä toistemme seurasta. Aikamme rannassa telmittyämme lähdimme ajelemaan takaisin kohti Rungon koulua, vain eri reittiä. Matkalla pysähdyimme vielä palauttamaan Seikkailijaystävän meille lainaaman pallon ja sitten pyörännokat käännettiin kohti ylämäkeä, toista ylämäkeä ja vihdoin jo odotettua alamäkeä. Jos muutamaa tikkua kädessä sekä kaisloista saatuja pieniä haavoja ei lasketa, saavuimme aivan yhtenä kappaleena kaikki takaisin koululle.

Nyt innolla marssia odottamaan!

Tahmatassut ja Kissankellot lähtivät lauantaina (2.4.) kämpälle ensimmäiselle yöretkelleen. Tänään Tahmatassujen kokouksessa kerättiin muistoja kokoon. Tämä jäi mieleen:

Kivointa oli:

Kirveen käyttö, Iltanuotio, Taskulamppuilu, Makoilu makupussissa, Vaahtokarkkien paistaminen

Nuotiolaulut, Kaikki…

Parasta ruokaa oli:

Makkara  x 2, Lihapulla, Kaikki mitä paistettiin nuotiossa (makkara, lihapulla & vaahtokarkit), Vaahtokarkit, dippivihannekset

Mikä parhaiten jäi mieleen

Iltanuotio, kun laulettiin, Poikain tappelut

”Bileilyt” eli täytettiin juomapullot mehulla (erityisesti keltaisella) ja biletettiin niin tytöt kuin pojatkin

Rappusissa kulkeminen, Hirviöleikki

Mennäänkö toistekin?

Joo joo, tai sitten ei

Hei saatiinhan me viimein kaikki neljä Napakettuleirillä puuhailevaa PTP:läistä saman kameran äärelle. Kuvaajana LEK:n Katri.

Piikkiön Tammipartion sudenpentulauma Tammenterhot osallistui Kaarinan kaupungin järjestämään kutsukilpailuun kauneimmin koristellusta joulukuusesta. Teimme koristeita laumaillassamme koko lauman voimin ja muutamat laumanjäsenet kävivät koristelemassa kuusen eräänä joulukuisena lauantaiaamuna Kaarinan Koriston kartanon tallissa. Koristeet olivat kaikki itse omin käsin tehtyjä: tonttu-ukkoja, enkeleitä, hopeisia ja kultaisia käpyjä ja valkoinen partiolilja-nauha. Tähtenä oli Tammipartion huivimerkki.

Ja kuusesta tulikin niin kaunis, että se äänestettiin kaikkein kauneimmaksi!