Tarina vuoden 2014 Leksan harmaaseen sarjaan osallistuneesta vartiosta numero 116 Vesilintu Piikkiön Tammipartio.

Leon lenkki ja Hilkan kilpa eli tutummin Leksa on Hämeen partiopiirin kevätmestaruuskilpailu, johon kisavartiot myös muista piireistä ovat tervetulleita. Kyseessä on yöylikisa joten sarjoina ovat sininen, punainen, ruskea ja harmaa eli 14–17-vuotiaat tytöt ja pojat sekä yli 18-vuotiaat. Omassa piirissämme syyskisat ovat aika vastaava tapahtuma. Leksan yksi erikoisuus on joka viiden vuoden välinen erikoiskilpailu, jossa matkaa taitetaan muuten kuin jalan. Tänä vuonna se olikin vuorossa ja matkanteko välineenä toimi polkupyörä. Viimeksi vastaavassa on liikuttu vesillä kanooteilla ja soutuveneillä.

Kilpailun järjestivät Kangasalalaiset Roineen Tytöt ja Harjun Pojat sekä Kostialan Kahlaajat ja Sahalahden Sinisudet. Kaikki järjestelyt olivat oman joukkueemme mielestä tehty todella mallikkaasti ja tehtävät olivat monipuolisia ja mielenkiintoisia. Joukkueemmekin oli varsin mielenkiintoinen, eivätkä jäsenet tulleet edes yhden piirin sisältä. Lopullinen kokoonpanokin selvisi vasta edellisenä maanantaina. Itseni lisäksi joukkueessa oli PJ-kurssikaverini Eero Naantalin Sinisistä sekä Olli Tampereen Kotkista. Nykyään opiskelemme kaikki TTY:llä. Eeron kanssa olimmekin jo viime vuonna Leksassa erään toisen Nasilaisen kanssa. Silli ja viimeviikolla lippukuntaamme liittynyt Sillin naapuri olivat myös kisaamassa edustaen Vaasan Metsäveikkoja.

Lauantaiaamuna pyörän laukut oli pakattu ja ensimmäinen erä pyöriä heitetty kisakeskukseen. Hervannasta kisakeskukseen ei onneksi aja autolla kuin vartin, joten saimme lähteä vasta puoli kahdeksalta. Sääennuste oli mitä parahin ja kilpailun aikana ei satanut lainkaan ja olikin melkeinpä kuuma. Kisat alkoivat perinteisesti kätevyystehtävällä, jossa rakennettiin labyrinttikuulapeli. Pienen siirtymän jälkeen toisena tehtävänä oli yhtä perinteisesti suunnistusta, jossa joukkue jakaantui kolmelle eri kykyjä mittaavalle radalle. Omani oli nimellä ”supasta suppaan, vaatii kuntoa”. Sitä todella vaadittiin, sillä harjulla ei paljoa tasamaa juoksua tarvinnut suorittaa. Kunto tuntuikin loppuvan ihan totaalisesti, kuitenkin raskasta taisi olla muillakin, sillä olin radan toiseksi nopein. Seuraavat rastit olivat nopeampia: arvuuteltiin sanoja, vastailtiin kysymyksiin liikenneturvallisuudesta, paistettiin kananmuna nuotiolla mahdollisimman nopeasti ja tunnistettiin logoja. Seuraavalla hieman pidemmällä rastilla tehtiin valaisin pajusta punoen ja läpikuultavaa paperia käyttäen. Yöllä sai sitten tunnelmoida leirissä valaisimen kanssa. Tämän jälkeen oli vuorossa lisää kysymyksiä, miettimistä vaativa pyöräsuunnistus, kalanperkuuta, pyöränkumin vaihtoa nopeuskilpailuna sekä omien tehtävien arviointia.

Noin vartin vaille yhdeksän saavuimme yörastille neljäntenä harmaansarjan vartiona. Laitoimme majoitteen pystyyn ja aloimme perkaamaan saatua tehtävä vuorta. Tehtävinä oli kolmen ruokalajin illallisen valmistaminen, pulmapelin valmistaminen ja ratkaiseminen, erilaisten tekstiilien tunnistaminen ja näistä arpakuution rakentaminen sekä Maailmanvoittaja-koiranäyttelyyn liittyvä näyttelytehtävä. Itse tein pulmapelin ja olin mukana koira tehtävässä. Eero teki mestarikokkina ruuat ja Olli ompeli sekä yritti ratkaista pulmapeliä. Pelin ratkaiseminen oli kuitenkin haastavaa emmekä sitä saaneet ratkaistua. Homma ei tainnut toimia muillakaan ja lopullisista maksimipisteistä ratkaisu oli poistettu. Aivan yllätyimme, kun saimme kaikki valmiiksi kahteen mennessä ja pääsimme nukkumaan tunnin määräaikaa aikaisemmin kello kaksi.

Aamulla herätys oli 6.30 ja lähtöaika rastilta 7.07. Yleensä rastille ensimmäisenä tullut lähtee ensimmäisenä, mutta nyt käytettiin käänteistä järjestystä, joten saimme nukkua hieman enemmän. Satuimme katsomaan tuloksia, joita oli joidenkin lauantain tehtävien osalta jo laskettu. Pienoisena yllätyksenä (ainakin itselleni) löysimme itsemme sijalta kolme. Pienen pyöräilyn jälkeen oli taas vuorossa suunnistus. Nyt oli Roagaining-tyyppinen suunnistus, jossa rasteilta saatava pistemäärä piti selvittää ratkaisemalla sudoku annetussa 10 minuutin ajassa, tai käyttäen myös 30 minuutin suunnistus aikaa. Saimme sudokun ratkaistua, mutta se ei, siitä saatavaa yhtä pistettä enempää hyödyttänyt, sillä ehdimme hakea kaikki rastit.

Tämän jälkeen matka jatkui taas pyöräillen ja pääsimme testaamaan huojuvatornipelin ja partiohistorian yhdistävää tehtävää, jossa olimme suorastaan virtuooseja. Palikat siirtyivät tornissa ylöspäin ja vastauksen kysymyksiin tulivat kuin apteekin hyllyltä (ei ihan kaikki sentään oikein). Seuraavaksi oli hätäinen kätevyys, jossa piti rakentaa nelinkertainen suurennos pyykkipojasta. Aikaa oli vähän ja saimme vain jotain sinnepäin tehtyä. Sama ongelma lieni myös muilla. Seuraavaksi heitettiin sikaa (10 litran kanisteria) ja tehtiin bakteeri dominoa.

Viimeinen eli 19. rasti oli merkitty uimarantaan reilun parinkilometrin päähän maalista. Tehtäväluettelosta oli jäänyt mieleen tehtävä ”mini triathlon” ja uimavarusteet oli suositeltu ottamaan mukaan. Tässä ei kovin kummoinen selvänäkijä tarvinnut olla, jotta tiesi mitä tuleman piti. Vähän uimme, uikkarit päällä reilu parikilsaa fillarilla (kaikki kamat mukana) ja lopuksi vielä pieni juoksu spurtti maaliin. Ei kuulosta kovin rankalta, mutta kyllä kaikki voimat, mitä kehossa vähänkin jäljellä oli, lähtivät. Epämiellyttävä yllätys oli pelastusliivien käyttöpakko uidessa ja märkiähän ne olivat.

Maalissa pääsi suihkuun, syömään lasagnea ja jännittämään tuloksia. Jännittämistä niissä tosiaan riittikin, yleensä harmaassa häntäpään sijoihin tottuneena. Suihkun jälkeen olimme lasketuissa tuloksissa neljäntenä ja erot molempiin suuntiin todella pienet. Ruuan jälkeen puuttui vielä muutama tehtävä ja olimme nousseet toiseksi. Seuraavissa välituloksissa puuttui enää yksi huojuvapartiohistoria sekä käytös. Seuraavaksi riemu suorastaan repesi kolmen vesilinnun rinnassa, kun viimeisetkin pisteet ilmestyivät listaan ja kakkospaikka varmistui suhteellisen selvällä erolla. Näin pääsimme palkinnoille, mutta piirinmitalit menivät luonnollisesti vain HÄMEen edustajille. Ruskeassa eli naistensarjassa naapuri lippukuntamme Littoisten Pirtapiiat kävi hakemassa suorastaan näytöstyylisen voiton.

Kisaan lähdettäessä uskoin joukkueemme menestyvän suhteellisen hyvin. Mitalisijoista en kyllä uskaltanut edes haaveilla. Minä ja Eerokin olemme useissa kisoissa käyneet. Olli on jo suoranainen konkari ja hänen fyysinen kuntonsa on hurja. Olimme hyvin varustautuneet ja motivoituneet. Kisassa tekeminen oli luontevaa emmekä hölmöilleet. Mitalisijaa en osannut kuitenkaan odottaa, mutta ehkäpä se oli juuri se kuuluisa tuuri, joka meidät tähän nosti.

Kiitoksia vielä kisajärjestäjille: hieno kisa hienoissa maisemissa!

-Lauri Lehmus

Harri Länsipuron kuvagalleria kisasta