7.9. klo 11.45 kokoontui kolon pihalla sekalainen seurakunta Piikkiön Tammipartion johtajia. Lippukunnanjohtajakaan ei  osannut nimetä kaikkia autossa olleita matkalla kohti Kämppää. Eli olimme jo saavuttaneet tapahtuman ensimmäisen tavoitteen. Viikoittaistoiminnassa olevat johtajat tapaavat heille tuntemattomia vanhempia johtajia.

Klo 12.00 saavuimme kämpän upeissin maisemiin. Jorma oli jo saapunut paikalle suoraa kulkematta kolon kautta. Hän oli ehtinyt lukaisemaan jo ensimmäisen osan  Turun Sanomia ja havaitsemaan linnun X. Parkkipaikalta suuntasimme nokkamme  kohti kämppää. Matkalla saimme ihastella Villen ja Henkan tietyömaata.  Ehkä tulevaisuudessa kämpän pihaan pääsee  ajamaan vaikka ambulanssi tai paloauto, jos sellaiselle muka joskus partiossa tulisi tarve.

Kämpällä pääsimme katselemaan uusia ylväitä vessoja. Samainen moniosaajakaksikko oli saanut pystyyn 2 uudenkarheaa Biolanin biokäymälää.

Ohjelman alkuun Järväri kertoi Tammiarkun vartijoiden perinteestä lippukunnassa ja siitä milloin kyseinen ”salaseura” on viimeksi kokoontunut  eli noin 10 vuotta sitten ja siitä, kuinka jokaisella olisi mahdollisuus valmistaa itselleen hieno iltanuotioviitta. Tammiarkun vartijoiden toiminnan  perusteet  käytiin läpi. Tarkoituksena on pitää kokouksia 2-4 kertaa vuodessa ja saada perinteet siirtymään sukupolvelta toiselle. ”Vanhat” voivat kertoa tarinoita menneestä ja nuoret voivat kysellä vinkkejä omaan toimintaansa. Tilaisuudessa ei tulla ”nakittamaan” ketään (porkkana on poikkeus). Tilaisuudet on vapaamuotoisia ja ohjelmaakin on voitu suunnitella ihmisten päiden menoksi. Tapahtumien suurin tavoite on luoda Piikkiön Tammipartio, johon kaikki voivat tuntea kuuluvansa. Meitä on paljon ja toivottavasti  tapahtumissamme näkyisikin paljon eri ikäryhmiin kuuluvia tekijöitä.

Hienopuheisen hetken jälkeen leikimme Järvärin loistavan tutustumisleikin… ”Käydään nopeasti nimet läpi. Minä olen Järväri” ja siitä lähti: Taneli, Heini, Pikkis, Paula, Miikka, Niina, Porkkana, Lauri, Jorma, Kari ja Mia (nimet satunnaisessa järjestyksessä). Leikin perusidea oli se, että yksi menee piirin keskelle ja hänellä on pehmopallo, villasukka, käsine tms. ”aseena”. Leikki alkaa niin, että joku piirissä oleva aloittaa huutamalla esim. Mia ja tämän jälkeen keskellä oleva yrittää heittää huudettua henkilöä, ennen kuin tämä ehtii huutaa jonkun muun piirissä olijan nimen. Osumasta joutuu keskelle.

Leikin jälkeen siirryimme nuotiopaikalle ajatuksenamme tehdä nuotio. Vähan jo vitsailimme, että onkos kenelläkään puukkoa tai tulitikkuja mukana? Olihan meillä, aina valmiilla partiolaisilla. Nuotiopaikalla vapaamuotoisesti eri ikäiset kertoivat menneistä tapahtumista tarinoita. Välillä vähän lauleskeltiin ja syötiinkin vähän salaattia ja makkaraa. Viihdyimme iloisessa porukassa nuotion äärellä. Ketään ei tapahtumassa pitänyt nakittaa, mutta Porkkanalla oli niin miljoona hyvää ideaa, joista hänelle tulikin jo monta pientä asiaa hoidettavaksi.

Seuraavaksi Tammiarkun vartijoiden tapahtumaksi päätettiin sopia tutustuminen partiomuseoon. Järväri hoitaa kutsun ja Pikkis ja Niina hoitavat tarjoilun.

Kutsua odotellessa. Oli meinaan niin mukava kuunnella vanhoja tarinoita hyvässä seurassa. Allekirjoittanutkin pääsi tutustumaan uusin ihmisiin.

Kuvia tulossa tapahtumasta.

Teksti: Miikka Sipilä (lpkj)