Posts tagged leiri

”Kesätöissä” leirikokkina

Kilkettä edeltävänä viikkona, 19.-25.7., PTP leireili Sauvon Marjaniemessä Sauvojapoikien ja Hakkistyttöjen kanssa. Minut pestattiin leirin pääkokiksi. Osallistuin maaliskuussa L-SP:n muonituskurssille, joten sain oivan tilaisuuden päästä testaamaan oppimiani taitoja kunnolla!

Ennakkovalmistelut: suunnitelmia ja laskemista

Kun ilmoittautumisaika päättyi ja leiriläisten lukumäärä oli tiedossa, alkoi leirikeittiön toimistossa tapahtua. Ensin päätettiin viikon ruokalista (myös erikoisruokavaliot ja allergiat huomioitiin) ja mietittiin ketkä leirille ilmoittautuneista johtajista voisivat tai haluaisivat toimia keittiöapulaisina. Ruokalistan mukaan laskettiin tarvittavien ainesten määrät ja tehtiin kauppalista. Ruokaan oli budjetoitu noin 5 euroa/leiriläinen/päivä, mikä riitti hyvin. Lisäksi piti huolehtia, että leirille tulee mukaan tarvittavat keittiötavarat, joten kävin Kololla pakkaamassa keittiölaatikot. Kävin myös etukäteen Marjaniemen leirialueella tutustumassa keittiö- ja ruokailutiloihin. Ruokaostoksilla käytiin maanantaiaamuna, juuri ennen leirin alkamista, lisäksi Sauvon keskustan kauppaan avattiin tili leirin ajaksi.

Ruokahyllyt

Leirikeittiön arki

Marjaniemessä keittiötilat olivat melkein luksusta verrattuna parin aikaisemman kesäleirin keittiötiloihin. Käytössä oli kaksi sähköliettä, arkkupakastin ja kaksi jääkaappia sekä lämmin juokseva vesi. Yleensä PTP:n leireillä ei uuniruokia ole, kylmäsäilytystilaa on ennemminkin liian vähän kuin tarpeeksi ja tiskivedetkin keitetään kattilassa. Nyt liesistä oli hyötyä erikoisruokien ja parin iltapalan valmistuksessa, mutta muuten ruoka tehtiin perinteisesti kaasukeittimillä.

Kaasukeittimet

Ruokalistan perusrunkona oli puuro ja sämpylä aamupalaksi, keittolounas, päivällinen ja iltapala. Keittiön päiväohjelma pähkinänkuoressa sisältää ruoan valmistelun ja valmistamisen, tarjoilun ja tiskaamisen, jota toistetaan tarvittavan monta kertaa. Keittiönakin huono puoli onkin se, että muuta kuin ruokaa ja ruokailijoita ei leirillä oikeastaan ehdi näkemään.

Keittiö on kodin sydän, myös leirillä

Keittiö on PTP:n leireillä yleensä ollut paikka, jossa johtajat viihtyvät muutenkin kuin ruoka-aikaan. Tälläkin leirillä keittiökatoksessa oli johtajia viettämässä vapaa-aikaa tai viimeistelemässä tulevia ohjelmapisteitä, eli kuorimis-, pilkkomis- ja tiskausapua löytyi helposti. Alkuviikolla, kun leiriläisiä oli ”vain” 50, ruoat valmistuivat keittiötiimin voimin. Ehdimme jopa aamuisin leipoa aamiaissämpylät itse. Mutta loppuviikolla tarvittiin keittiöön tilapäisapua, jota ilman eivät ruoat olisi olleet valmiita ajallaan. Esimerkiksi lauantaina, jolloin leirillä oli eniten osallistujia eli noin 150, tarvittiin lounaskeittoon pelkästään perunoita 20 kiloa!

Spagettia 130:lle

Varsinaiseen keittiöhenkilökuntaan kuului lisäkseni Hanna, Henna, Hannele, Henkka ja alkuviikon ajan Mia. Oikeastaan jokainen meistä oli aloittelijoita partiomuonitushommissa, mutta juuri siksi keittiössä oli erityisen mukava henki. Lisäksi saimme kehuja hyvästä ruoasta, joten leiristä jäi hyvät muistot, onnistumisen tunne ja roimasti rohkeutta lähteä muonittamaan toistekin! Suuret kiitokset vielä kaikille keittiöapulaisilleni!

Anu Siponen

Kuvat ottanut Hanna Koivula

Kilke samoajan näkökulmasta – pölyä ja mahtavuutta!

Kilke-logoKilke oli kuudes Finnjamboree, suurleiri, jonka ajankohta oli 28.7-5.8.2010. Leiri pidettiin Hämeenlinnan Evossa. Kilkeellä oli yli 10 000 leiriläistä, joista noin 600 oli ulkomaalaisia.

Kilkkeellä oli kuusi alaleiriä: Raffu, Tuikku (huivi sininen ja tunnus lyhty), Lapa (huivi metsänvihreä ja tunnus sarvi), Kaleva (huivi punainen ja tunnus karhu), työleiri Leivo (huivi harmaa) ja perheleiri Pöpö (huivi omenanvihreä).

1. Päivä: Lähtö ja Raffu

Lähtö oli kololta klo 6.45. Kävimme hakemassa myös kaarinalaisia bussiin Kaarinasta. Bussimatkalla satoi, ja tunnelma oli korkealla, kunnes bussin katto alkoi vuotaa. Tunnelma kiristyi ja tiivistyi kun vuotavilla paikoilla olevat partiolaiset vaihtoivat kuivempiin paikkoihin.

Perillä Evolla aurinko paistoi kun jonotimme ja hikoilimme bussissa kuumuudesta. Kun vihdoin päästiin ulos, olo ei parantunut ollenkaan. Ulkona oli kuuuuma ja koska leirialue oli vanhaa suomaata, joka puolella oli pölyä. Lähdimme täysissä varusteissa hikisinä ja yskien talsimaan kohti omaa savuamme, jonka meidän kanssa  jakoivat Liedon Eränkävijät ja Auran Eräkurjet . Telttojen pystyttämisessä ja muissa rakentelupuuhissa kului lähes koko loppupäivä. Myös meidän savussa olleet slovenialaiset saapuivat pian. Alaleirimme nimi oli Raffu ja alaleiritunnus kitara, huivit hiekanruskeat.

Illalla oli ensimmäinen iltaohjelma, Raffun harjannostajaiset, jossa opeteltiin alaleirihuutoa ja laulettiin ja leikittiin laululeikkejä tytöt kukkamekoissa, me pojat kauluspaidoissamme. Kaikilla oli tietysti kumisaappaat jalassa.

Raffun harjakaiset

Raffun harjakaiset (Kuva: Kilke2010)

Leirin ohjelmasta: 4 eri maalaaksoa

Seuraavana aamuna heräsimme ja menimme syömään aamupalan. Joka päivä oli toimintapisteitä,  vapaa-aikaa ja iltaohjelma. Suihkussakin teki mieli käydä.

Ohjelma pisteitä oli neljä: Vesi-, Tuli-, Ilma- ja Maalaakso.

Vesilaakso. Siellä piti ensin snorklata pohjasta erilaisia kuvia, joissa oli joitain järven eliöitä, ja kun oli snorklannut tarpeeksi, sai siirtyä ”vetten päällä kävelemiseen” (voi jösses) jossa oli kaksi vaihtoehtoa: pallon sisällä kävely tai ponttoonisukset. Pallo oli noin 3-3,5metriä halkaisijaltaan oleva muovi pallo, jonka sisään ahdettiin yksi tai kaksi ihmistä ja pumpattiin täyteen ilmaa. Pallo kellui ja sen sisällä pystyi kävelemään, vähän niin kuin oravanpyörässä. Mielestäni se oli hauskaa siihen asti kunnes kaverini, joka on minua painavampi, kaatui päälleni.

Ponttoonisukset olivat vain isot, pitkät säiliöt, jonka lenkkeihin jalat sujautettiin. Järven vesi oli mutaista, mutta lämmintä.

Tulilaaksossa tehtiin leirimuisto metallilevystä. Levyyn lyötiin Kilke-logo ja sitten se pakotettiin vasaralla haluttuun muotoon. Tulilaaksossa tehtiin myös tulivestos ja biohiiltä, joka lahjoitettiin suoraan Hämeenlinnan yliopiston käyttöön. Tuliveistoksessa rautaverkkoon kierrettiin puuvilla riepuja Raffu-kitaran muotoon. Jokainen alaleiri teki omansa ja veistokset poltettiin päättäjäisissä.

Ilmalaaksossa laskettiin oma hiilijalanjälki ja tutustuttiin nettietikettiin (plääh)

Maalaakso koostui kahdesta osasta: Vipusen markkinoista ja Peuhulasta. Vipusen markkinoilla oli pelejä, joista voitti ”loitsuja” joista sai pisteitä. Pisteitä eniten kerännyt vartio sai huivisoljet ja meidän vuorollamme voitto meni Hong-Kongilaisille partiolaisille 340 pisteellä. Peuhula oli hauskempi osa maalaaksoa. Siellä oli kaikkea: Sirkus ja solmutemppujen oppimista, hernepussi-hyppelyä, reikä seinässä, seinäkiipeilyä, boulderointia, korikiipeilyä ja vain ja ainoastaan samoajille tarkoitettu bagjump, jossa hypättiin jättimäiseen ilmatyynyyn kuudesta tai kymmenestä metristä. Ohjelmapisteistä maalaakso mielestäni oli ehdottomasti paras.

Kiipeilyä maalaaksossa (Kuva: Kilke2010)

Kiipeilyä maalaaksossa (Kuva: Kilke2010)

Bagjump (Kuva: Kilke2010)

Bagjump (Kuva: Kilke2010)

Avajaiset ja leirirutiineja

Avajaiset pidettiin järvellä. Istuimme rantarinteessä. Alaleirejä kuvaavat kirkkoveneet lipuivat laineilla äänettömästi ja jokaisen alaleirin johtaja seisoi veneen kokassa, pitkä soihtu kädessään. Kaikki soihdut sytytettiin vuorotellen nuotiosta, joka oli lautalla. Yhdessä kirkkoveneessä oli kolme laulajaa, jotka lauloivat Kalevala henkisesti. Välillä tulensyöksijät puhkuivat tulta ja tunnelma oli mystinen ja puheeton.

Kilkkeen avajaiset (Kuva: Kilke2010)

Kilkkeen avajaiset (Kuva: Kilke2010)

Leirillä ruoat olivat aika mauttomia ja mausteettomia, onneksi otin mukaan omat mausteet. Joka ruoka tarvitsi suolaa ja suurin osa pippuria ja grillimaustetta. Ruokala oli kaksi pitkää pöytää, joissa oli kiinni ruuvatut, höyläämättömät penkit. Ruokaa jaettiin ruokakatoksessa, kaikille yhtä paljon, sanoipa mitä tahansa. Tiskaus tapahtui  neljässä astiassa, ensimmäisessä hinkattiin ruoka jäänteet pois, toisessa hinkattiin rasvat pois, kolmannessa huuhdeltiin ja neljännessä huuhdeltiin vielä huuhtelut.

Iltaohjelmina oli ruotsinkielinen iltanuotio, alaleirien välinen kuorosota, kansainvälinen ilta,jossa ulkomaalaiset esittivät esityksiä ja leikkivät heidän maalleen tyypillisiä partio- ja laululeikkejä.

Ehdoton hiljaisuus alkoi koko leirialueella klo 11. Kaikki olivat tosiaan silloin nukkumassa.

Vierailupäivän aamuna oli ekumeeninen Jumalanpalvelus koko leirille. Vierailupäivä sujui leppoisissa merkeissä, koska ehdin käydä ostamassa jäätelön, kurkistaa kauppaan ja partiomuseoon ja vierailla muissa alaleirissä..Väkeä oli  paljon liikkeellä.

Haikki!

Seuraavana päivänä alkoi Aikamonen reissu eli haikki. Valitsimme vartiollemme keskivaikean reitin, meille sanottiin että se oli 15-20 kilometriä mutta se oli lähemmäs 30 kilometriä. Välillä oli  pitkospuita, silta, tietä ja taas polkua.

Kun saavuimme yöpymisrastille ilmoittauduimme ja meille annettiin tehtävä: keksikää sketsi tunteistanne silloin, kun saavuitte tänne. Laahustimme pystyttämään laavua ja tekemään ruokaa. Sketsistä tuli ihan hyvä, koska mietimme sitä trangia-keittimen ääressä. Yöllä satoi.

Tammipartiolaiset lähdössä Kilkkeen haikille

Tammipartiolaiset lähdössä Kilkkeen haikille

Kilke loppuu – haikeat ja hyvät fiilikset

Päättäjäiset olivat kahdeksannen päivän illalla. Päättäjäisissä laulettiin uusia lauluja vanhojen nuotiolaulujen seassa. Päättäjäisissä esiintyi myös kuorosodan voittanut Tuikku-alaleirin kuoro. Päättäjäisten lopussa poltettiin myös tuliveistokset, koska koko viime yö oli kunnolla satanut ja ukkostanut.

Viimeinen yö on yleensä jäynien aikaa. Kalevan portin edessä oleva karhu oli muuttunut hiireksi, Raffu alaleirin porttina toimiva kitara sai kaulaansa Kalevan punaisen huivin ja tuikun portin lyhdyt siirtyivät mystisesti sata metriä eri suuntiin.

Viimeisenä aamuna ei meinannut herätä, koska oli yö kolmeen asti juhlinut ja kisaillut. Kuitenkin oli pakko. Pakkasimme, purimme teltat ja siistimme savumme surumielin, joko tämä leiri loppui? Alkoi satamaan. Teimme sisaruspiirin, heitimme rinkat selkään ja lähdimme kohti bussipysäkkiä, jossa meidän kanssa tulevat kaarinalaiset jo odottivat. Lastasimme bussin ja lähdimme kohti Piikkiötä yhtä aikaa iloisina ja surullisina, päästiin kotiin, mutta hieno leiri loppui.

Tuntemuksia ja PTP:läisten rooli Kilkkeellä

Suurleirillä siirtymiset vievät paljon aikaa kun tuhat [eli yksi alaleirillinen] liikkuu paikasta toiseen jonossa. Aikataulu oli aika tiukka. Ohjelmapisteet olivat monipuolisia ja hienoja, mutta kaikissa ei ehtinyt käydä. Täällä tapasi paljon tuttuja ja sai uusia kavereita. Ulkomaalaiset tulivat juttelemaan ihan noin vain. Yhteishenki oli hyvä ja kaikki moikkailivat toisiaan.

Olosuhteiltaan Kilke oli Tarus-leirin [edellinen Finnjamboree vuonna 2004] täydellinen vastakohta. Kuumuus ja kuivuus aiheuttivat sen, että hiekka ja pöly tunkeutuivat kaikkialle. Kotiin palattua kaikki varusteet olivat puisteltavia tai pestäviä, sukat menetettyjä ja iholla ikirusketus humuspölyn takia. Joutuipa joku jopa syömään allergialääkkeeitä tukkoisuuteen. Parempi kuitenkin näin, kuin vedenpaisumuksessa ;-)

PTP:n johtajat olivat tekemässä leiriä Peuhulan sirkuksessa, vierailijoiden oppaana, partiomuseossa, Nepalin matkanäyttelyssä, ja kuntosalissa. Hekin nukkuivat kanssamme savussa.

Tammipartiolaisista leirillä mukana olivat:

  • sudareista Kasper
  • tarpojista Annamaria, Fanni, Aino-Kaisla, Anniina, Kia, Petsku, Tiia-Maria ja Milena,
  • samoajista Tuuli, Karo, Jenni, Hanna, Marianna, Venla, Late, Essi, Stiina, Janessa, Matilda, Juuso, Heini,
  • vaeltajista Veera, Sini ja Henna
  • johtajista Hesu, Jonni, Jussi T, Pikkis, Evette, Susse, Anna-Maria, Vainio ja Juhani [Puuttuuko joku, jätä kommentti alle!]

Jutun kirjoitti,

Juuso Kurkilahti PTP

PTP:n Talvileiri, eli muistoja helmikuulta!

(Anna-Mari Rahko johti vuoden 2010 talvileirin partiojohtajakurssinsa välitehtävänä. Tässä hänen kertomuksensa hienosti järjestetyltä leiriltä!)

Pj-Kurssin välitehtävänäni sain hommaksi järjestää tänä vuonna lippukunnan oman talvileirin 12.-14.2. Leiri pidettiin varman lumen vuoksi tänä vuonna kauempana pohjoisessa Säkylässä, Pihlavan leirikeskuksessa omassa saaressaan. Talvileirin ohjelmapisteet sijoittuivatkin hyvin pitkälti Pyhäjärven jään päälle ja teemana leirillä oli jääkauden kesä.

Napakelkka Pyhäjärven jäällä

Koko leirin ajan sää suosi leireilijöitä onnekkaasti; lunta riitti, aurinkokin pilkisti, tuulta ei ollut ja pakkastakin oli sen verran paljon, että piti tarkkaan huolehtia, ettei teltoissa tullut yöllä kylmä! Leirillä oli 11 osallistujaa (harmillisen ja epätavallisen vähän -toim.huom.) ja PTPläisittäin tyypillisesti johtajia oli enimmillään jopa 20! Rentoa kiireetöntä tunnelmaa niin leiriläisille kuin johtajillekin oli siis tarjolla koko viikonlopun ajan!

Keittiössä luonnollisesti riitti vipinää; tuoreet itse tehdyt sämpylät ja munkit ja tortillat maistuivat ulkoilijoille! Leirin aikana vapaa-ajallaan sai itse kukin kokea vauhdin hurmaa hurjassa napakelkassa, joka pystytettiin ison työn jälkeen viimein järvenjäälle, jään päällä olleesta vesikerroksesta huolimatta.

Rastiohjelmissa lauantaina oli

  • lohen fileerausta,
  • pilkkiongen rakentelua,
  • hangessa rantalentopallon peluuta,
  • ensiapurastilla hypotermialta suojautumista,
  • tietoa jääkauden eläimistä ja
  • palapelin tekoa silmät sidottuina.

Leiriläisten itse fileeroimista lohista valmistettiin lauantaina nuotiolla herkullinen illallinen;  loimulohta!

Loimulohta, s'il vous plaît!

Loimulohta, s'il vous plaît!

Ohjelmatarjonnasta nousi selkeimmin mieluisimmaksi ykköseksi avannossa uinti veden ja kylmän eristävillä pelastuspuvuilla. Siinä leiriläiset (ja monet innokkaat johtajatkin) saivat kokea turvallisesti miltä tuntuu, kun jää pettää jalan alta ja molskahtaa hyiseen veteen. ”Pelastettavat” eivät kuitenkaan tahtoneet tulla järvestä pois, niin hauskaa oli jäälautoilla tasapainoilu ja leikkiminen vedessä.

Lauantaina illalla kokeiltiin myös saunomisen yhteydessä perinteisempää avantouintia. Saunomisen jälkeen pidettiin leirikeskuksen sisätiloissa iltanuotio ja tunnelma oli väliin riehakas ja väliin harraskin.

Viimeisenä leiripäivänä oli vuoroissa ystävänpäivän pilkkikisat. Kalasaalis itse tehdyillä pilkkiongilla oli runsas, ja kahden vartion tasaväkinen kisa ratkesi saaliiden  yhteispituuden mittauksen jälkeen. Onnea voittajille, vartio ”Lohi”!

Leiri oli kaiken kaikkiaan oikein onnistunut ja yksi lyhyen partiourani hienoimmista, mutta myös haastavimmista kokemuksista! Kiitos vielä kerran talvileirin onnistumiseen osallistujille ja kaikille leiriläisille!

Anna-Mari Rahko

Huom! Rekisteröityneet Tammipartiolaiset löytävät kaikki talvileirikuvat täältä!

Yksi pelastautuneista