Posts tagged Samoajat

Kilke oli kuudes Finnjamboree, suurleiri, jonka ajankohta oli 28.7-5.8.2010. Leiri pidettiin Hämeenlinnan Evossa. Kilkeellä oli yli 10 000 leiriläistä, joista noin 600 oli ulkomaalaisia.

Kilkkeellä oli kuusi alaleiriä: Raffu, Tuikku (huivi sininen ja tunnus lyhty), Lapa (huivi metsänvihreä ja tunnus sarvi), Kaleva (huivi punainen ja tunnus karhu), työleiri Leivo (huivi harmaa) ja perheleiri Pöpö (huivi omenanvihreä).

1. Päivä: Lähtö ja Raffu

Lähtö oli kololta klo 6.45. Kävimme hakemassa myös kaarinalaisia bussiin Kaarinasta. Bussimatkalla satoi, ja tunnelma oli korkealla, kunnes bussin katto alkoi vuotaa. Tunnelma kiristyi ja tiivistyi kun vuotavilla paikoilla olevat partiolaiset vaihtoivat kuivempiin paikkoihin.

Perillä Evolla aurinko paistoi kun jonotimme ja hikoilimme bussissa kuumuudesta. Kun vihdoin päästiin ulos, olo ei parantunut ollenkaan. Ulkona oli kuuuuma ja koska leirialue oli vanhaa suomaata, joka puolella oli pölyä. Lähdimme täysissä varusteissa hikisinä ja yskien talsimaan kohti omaa savuamme, jonka meidän kanssa  jakoivat Liedon Eränkävijät ja Auran Eräkurjet . Telttojen pystyttämisessä ja muissa rakentelupuuhissa kului lähes koko loppupäivä. Myös meidän savussa olleet slovenialaiset saapuivat pian. Alaleirimme nimi oli Raffu ja alaleiritunnus kitara, huivit hiekanruskeat.

Illalla oli ensimmäinen iltaohjelma, Raffun harjannostajaiset, jossa opeteltiin alaleirihuutoa ja laulettiin ja leikittiin laululeikkejä tytöt kukkamekoissa, me pojat kauluspaidoissamme. Kaikilla oli tietysti kumisaappaat jalassa.

Raffun harjakaiset (Kuva: Kilke2010)

Leirin ohjelmasta: 4 eri maalaaksoa

Seuraavana aamuna heräsimme ja menimme syömään aamupalan. Joka päivä oli toimintapisteitä,  vapaa-aikaa ja iltaohjelma. Suihkussakin teki mieli käydä.

Ohjelma pisteitä oli neljä: Vesi-, Tuli-, Ilma- ja Maalaakso.

Vesilaakso. Siellä piti ensin snorklata pohjasta erilaisia kuvia, joissa oli joitain järven eliöitä, ja kun oli snorklannut tarpeeksi, sai siirtyä ”vetten päällä kävelemiseen” (voi jösses) jossa oli kaksi vaihtoehtoa: pallon sisällä kävely tai ponttoonisukset. Pallo oli noin 3-3,5metriä halkaisijaltaan oleva muovi pallo, jonka sisään ahdettiin yksi tai kaksi ihmistä ja pumpattiin täyteen ilmaa. Pallo kellui ja sen sisällä pystyi kävelemään, vähän niin kuin oravanpyörässä. Mielestäni se oli hauskaa siihen asti kunnes kaverini, joka on minua painavampi, kaatui päälleni.

Ponttoonisukset olivat vain isot, pitkät säiliöt, jonka lenkkeihin jalat sujautettiin. Järven vesi oli mutaista, mutta lämmintä.

Tulilaaksossa tehtiin leirimuisto metallilevystä. Levyyn lyötiin Kilke-logo ja sitten se pakotettiin vasaralla haluttuun muotoon. Tulilaaksossa tehtiin myös tulivestos ja biohiiltä, joka lahjoitettiin suoraan Hämeenlinnan yliopiston käyttöön. Tuliveistoksessa rautaverkkoon kierrettiin puuvilla riepuja Raffu-kitaran muotoon. Jokainen alaleiri teki omansa ja veistokset poltettiin päättäjäisissä.

Ilmalaaksossa laskettiin oma hiilijalanjälki ja tutustuttiin nettietikettiin (plääh)

Maalaakso koostui kahdesta osasta: Vipusen markkinoista ja Peuhulasta. Vipusen markkinoilla oli pelejä, joista voitti ”loitsuja” joista sai pisteitä. Pisteitä eniten kerännyt vartio sai huivisoljet ja meidän vuorollamme voitto meni Hong-Kongilaisille partiolaisille 340 pisteellä. Peuhula oli hauskempi osa maalaaksoa. Siellä oli kaikkea: Sirkus ja solmutemppujen oppimista, hernepussi-hyppelyä, reikä seinässä, seinäkiipeilyä, boulderointia, korikiipeilyä ja vain ja ainoastaan samoajille tarkoitettu bagjump, jossa hypättiin jättimäiseen ilmatyynyyn kuudesta tai kymmenestä metristä. Ohjelmapisteistä maalaakso mielestäni oli ehdottomasti paras.

Kiipeilyä maalaaksossa (Kuva: Kilke2010)

Bagjump (Kuva: Kilke2010)

Avajaiset ja leirirutiineja

Avajaiset pidettiin järvellä. Istuimme rantarinteessä. Alaleirejä kuvaavat kirkkoveneet lipuivat laineilla äänettömästi ja jokaisen alaleirin johtaja seisoi veneen kokassa, pitkä soihtu kädessään. Kaikki soihdut sytytettiin vuorotellen nuotiosta, joka oli lautalla. Yhdessä kirkkoveneessä oli kolme laulajaa, jotka lauloivat Kalevala henkisesti. Välillä tulensyöksijät puhkuivat tulta ja tunnelma oli mystinen ja puheeton.

Kilkkeen avajaiset (Kuva: Kilke2010)

Leirillä ruoat olivat aika mauttomia ja mausteettomia, onneksi otin mukaan omat mausteet. Joka ruoka tarvitsi suolaa ja suurin osa pippuria ja grillimaustetta. Ruokala oli kaksi pitkää pöytää, joissa oli kiinni ruuvatut, höyläämättömät penkit. Ruokaa jaettiin ruokakatoksessa, kaikille yhtä paljon, sanoipa mitä tahansa. Tiskaus tapahtui  neljässä astiassa, ensimmäisessä hinkattiin ruoka jäänteet pois, toisessa hinkattiin rasvat pois, kolmannessa huuhdeltiin ja neljännessä huuhdeltiin vielä huuhtelut.

Iltaohjelmina oli ruotsinkielinen iltanuotio, alaleirien välinen kuorosota, kansainvälinen ilta,jossa ulkomaalaiset esittivät esityksiä ja leikkivät heidän maalleen tyypillisiä partio- ja laululeikkejä.

Ehdoton hiljaisuus alkoi koko leirialueella klo 11. Kaikki olivat tosiaan silloin nukkumassa.

Vierailupäivän aamuna oli ekumeeninen Jumalanpalvelus koko leirille. Vierailupäivä sujui leppoisissa merkeissä, koska ehdin käydä ostamassa jäätelön, kurkistaa kauppaan ja partiomuseoon ja vierailla muissa alaleirissä..Väkeä oli  paljon liikkeellä.

Haikki!

Seuraavana päivänä alkoi Aikamonen reissu eli haikki. Valitsimme vartiollemme keskivaikean reitin, meille sanottiin että se oli 15-20 kilometriä mutta se oli lähemmäs 30 kilometriä. Välillä oli  pitkospuita, silta, tietä ja taas polkua.

Kun saavuimme yöpymisrastille ilmoittauduimme ja meille annettiin tehtävä: keksikää sketsi tunteistanne silloin, kun saavuitte tänne. Laahustimme pystyttämään laavua ja tekemään ruokaa. Sketsistä tuli ihan hyvä, koska mietimme sitä trangia-keittimen ääressä. Yöllä satoi.

Tammipartiolaiset lähdössä Kilkkeen haikille

Kilke loppuu – haikeat ja hyvät fiilikset

Päättäjäiset olivat kahdeksannen päivän illalla. Päättäjäisissä laulettiin uusia lauluja vanhojen nuotiolaulujen seassa. Päättäjäisissä esiintyi myös kuorosodan voittanut Tuikku-alaleirin kuoro. Päättäjäisten lopussa poltettiin myös tuliveistokset, koska koko viime yö oli kunnolla satanut ja ukkostanut.

Viimeinen yö on yleensä jäynien aikaa. Kalevan portin edessä oleva karhu oli muuttunut hiireksi, Raffu alaleirin porttina toimiva kitara sai kaulaansa Kalevan punaisen huivin ja tuikun portin lyhdyt siirtyivät mystisesti sata metriä eri suuntiin.

Viimeisenä aamuna ei meinannut herätä, koska oli yö kolmeen asti juhlinut ja kisaillut. Kuitenkin oli pakko. Pakkasimme, purimme teltat ja siistimme savumme surumielin, joko tämä leiri loppui? Alkoi satamaan. Teimme sisaruspiirin, heitimme rinkat selkään ja lähdimme kohti bussipysäkkiä, jossa meidän kanssa tulevat kaarinalaiset jo odottivat. Lastasimme bussin ja lähdimme kohti Piikkiötä yhtä aikaa iloisina ja surullisina, päästiin kotiin, mutta hieno leiri loppui.

Tuntemuksia ja PTP:läisten rooli Kilkkeellä

Suurleirillä siirtymiset vievät paljon aikaa kun tuhat [eli yksi alaleirillinen] liikkuu paikasta toiseen jonossa. Aikataulu oli aika tiukka. Ohjelmapisteet olivat monipuolisia ja hienoja, mutta kaikissa ei ehtinyt käydä. Täällä tapasi paljon tuttuja ja sai uusia kavereita. Ulkomaalaiset tulivat juttelemaan ihan noin vain. Yhteishenki oli hyvä ja kaikki moikkailivat toisiaan.

Olosuhteiltaan Kilke oli Tarus-leirin [edellinen Finnjamboree vuonna 2004] täydellinen vastakohta. Kuumuus ja kuivuus aiheuttivat sen, että hiekka ja pöly tunkeutuivat kaikkialle. Kotiin palattua kaikki varusteet olivat puisteltavia tai pestäviä, sukat menetettyjä ja iholla ikirusketus humuspölyn takia. Joutuipa joku jopa syömään allergialääkkeeitä tukkoisuuteen. Parempi kuitenkin näin, kuin vedenpaisumuksessa

PTP:n johtajat olivat tekemässä leiriä Peuhulan sirkuksessa, vierailijoiden oppaana, partiomuseossa, Nepalin matkanäyttelyssä, ja kuntosalissa. Hekin nukkuivat kanssamme savussa.

Tammipartiolaisista leirillä mukana olivat:

• sudareista Kasper
• tarpojista Annamaria, Fanni, Aino-Kaisla, Anniina, Kia, Petsku, Tiia-Maria ja Milena,
• samoajista Tuuli, Karo, Jenni, Hanna, Marianna, Venla, Late, Essi, Stiina, Janessa, Matilda, Juuso, Heini,
• vaeltajista Veera, Sini ja Henna
• johtajista Hesu, Jonni, Jussi T, Pikkis, Evette, Susse, Anna-Maria, Vainio ja Juhani [Puuttuuko joku, jätä kommentti alle!]

Jutun kirjoitti,

Juuso Kurkilahti PTP