Maanantai 22.4., kolo
Paraatikiertue pysähtyi Kissanpentujen koloiltaan juuri sopivasti ennen huhtikuun PJN-kokousta. Paraati oli koko ryhmälle tuttu, joten ihan hirveästi ei tarvinnut hyppiä voltteja heidän innostamistaan varten. Ryhmä vs. Kia ja Eliisa -huutokilpailu meni niin hienosti, että Kissanpentujen huuto nauhoitettiin malliksi muillekin ryhmille. Päätyipä Kissanpentujen huuto someenkin näyttämään muille lippukunnille, mihin meistä on!
Tiistai 23.4., Yrjönpäivä, kolo
Paraatikiertueen viimeinen varsinainen pysäkki ennen ensi viikon paraatitreenejä. Neljän ryhmän kokouksissa pysähdykset yhdistettiin kahteen pysäkkiin. Ensin Moottorivalaiden kanssa huudettiin kilpaa ja puhuttiin paraativaatetuksesta. Kialla aukesi demomarssin aikana kengännauhatkin, mutta se ei menoa haitannut! Noin tuntia myöhemmin olivat vuorossa Puput, Heput, PartioPapparaiset sekä Teletatit, joista varsinkin ensimmäisen vuoden sudenpennuille, Pupuille, paraatikiertue antoi ihmeteltävää. Sisälle siirryttyäänkin he vielä miettivät, että missä järjestyksessä jalat siis mahtavatkaan mennä sen rummun tahdissa. Kiakin pääsi larppaamaan sudenpentua väiskin ja sudaricollegen kanssa. Miten voikin aikuinen ihminen näyttää niin pikkulapselta? (Kts. kuva)
Heput ja Teletatit, isoja tarpojia kun ovat, eivät olleet niin vakuuttuneita. Paraati-innostus kuitenkin välkkyi muutaman silmissä, vaikka he eivät sitä koskaan myöntäisikään. 
Keskiviikko 17.4., 23.4., 24.4., some
Somepysäkeissä viime viikoilla on pohdittu paraatia vähän syvemmin kahdesta näkökulmasta. Ensin paraatikiertue sai kunnian haastatella eri-ikäisiä tammipartiolaisia ja kysyä heiltä: mikä paraatissa on parasta. Vastaukset voi käydä lukemassa Instagramista ja Facebookista @piikkiontammipartio.
Yrjönpäivänä someen pääsi aiemmin mainittu Kissanpentujen mallihuuto lippukuntamme partiohuutokilpailun huudosta. Postaus keräsi mukavasti huomiota ja jopa L-SP itse kommentoi sitä. Me niin ollaan valmiita paraatiin, kun se ihan muutaman päivän päästä jo koittaa.
Postauksista viimeinen julkaistiin viime keskiviikkona. Saimme sitä varten ajatuksia siitä, miten paraatia voi helposti verrata elämään ja matkaan. Matkahan #paraatikiertuekin on. Katan kirjoittama teksti löytyy tästä alta.
Paraatikiertue saa päätöksensä ensi viikolla, kun koko lippukunta valmistautuu pääpäivään ensin kahdesti treenaten ja sitten vielä sunnuntaiaamuna harjoitellen. Sitä kohti! Kiitos, että olet seurannut paraatikiertueen matkaa tähän saakka.
Partioparaati – kuin pieni elämä
Partioparaatia odotetaan joka vuosi yhtä innokkaasti. Ennen paraatia harjoitellaan,
haetaan kaapista parhaimmat päälle, ommellaan merkkejä ja katsellaan säätiedotuksia,
jotta H-hetkenä ollaan niin valmiina kuin vain mahdollista on. Paraati voi olla ensimmäinen iso tapahtumasi, johon osallistut tai se ainoa, johon vielä jaksat tulla. Olipa paraatiin tulemisen syysi mikä tahansa – tuttujen tapaaminen, ansiomerkin saaminen, lipun kantaminen, rummuttaminen, rivistössä marssiminen, pienempien tsemppaaminen, huivien solmiminen, kannustaminen, ei voi poiskaan olla – on äärimmäisen tärkeää, että juuri sinä olet paikalla. Paraatissa me kaikki olemme yhdenvertaisia, olimmepa sitten lyhyitä tai pitkiä, pieniä tai isoja, nuoria tai vanhoja. Paraatipäivä näyttää meille pienoiskoossa elämän jännittävän odotuksen, vaihtelevan välimaaston yllätyksineen, turhautumisineen, iloineen, pettymyksineen, riemunkiljahduksineen ja joskus myös kipuineen. Ennen kaikkea paraatipäivä näyttää selviytymisen, kavereiden tärkeyden ja yhteenkuulumisen merkityksen. Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja paraatin päättyessä olemme kaikki ihan samalla tavalla väsyneitä, helpottuneita ja iloisen onnellisia, koska saimme jälleen kokea tämän kaiken yhdessä.
